Tässä on vähän puhalleltu. Ajatukset ovat olleet poissa näyttämöltä. Toistakymmentä esitystä tästä ensimmäisestä kiertueesta kun on jo takana. Hyvä olla kotonakin välillä ja laiskotella eli antaa uusien ideoiden muhia päässä.

On sanottava, että monologin kanssa kulkeminen on ollut tähän mennessä tavattoman mukavaa. Yleisön eteen on helppo mennä ja vastaanotto on miellyttänyt minua paljon. Olemme kokeneet yhdessä hupia, tuskaa ja vapautunutta naurua. Tunnelma on ollut joka paikassa lämmin. Mahtavaa että näitä kylätaloja ja ihmisiä niiden ympärillä on edelleen olemassa. Ihana, hieno itäsuomalainen maaseutu.

Marraskuussa on vielä seitsemän esitystä. Odotan ensi viikolla jatkuvaa kierrosta innolla. Tulen näkemään Karjalaa Kiihtelysvaarassa, Ilomantsissa, Lieksassa ja Valtimolla. Helsingin reissusta tulee varmaan ikimuistoinen, sillä Turus-Heikki lähtee mukaan matkaan. Me piipahdamme MTV:n aamuohjelmassa ja kehutaan muuallakin toisiamme. Käpylän Karjalatalolla esityksen jälkeen sattuu vielä olemaan Etelä-Suomen juukalaisten pikkujoulut ja minulla on monenlaista kaveria ja tuttavaa piäkaapunnissa. Eiköhän siis populaa ole liikkeellä. Helsingin esityspaikka on minulle erityinen, sillä olen syntynyt ja elänyt ensimmäiset elinvuoteni nimenomaan Käpylässä, Koskelantiellä ja Pellervontiellä. Kiertueen lopulla kohdalleni osuvat vielä Itä-Suomen riemukkaimmat paikannimet Höljäkkä ja Öllölä. Riemulla siis eteenpäin.

Näyttelijä ei ole sekoillut lavalla, mutta täällä blogissaan kyllä. Eihän sinne Ohvanaan vielä ole asiaa, vaan vasta torstaina. varauksiakin on jo parikymmentä. Pyhäselässä taitaa olla oikea Turus-huuma menossa.

Terveh! Tässähän on vietetty kotipäiviä. Vaan huomenna jatketaan kierrosta. Nyt kohteena on taannoin suursyömäri-Joensuuhun liitetty Pyhäselkä ja sen kodikas Ohvanan kulttuuritalo. Tällä esiintymisellä on minulle erityisarvoa, sillä seutu on tuttua jo lapsuudesta saakka. Äiti on Suhmuran tyttöjä ja minä olen viettänyt pienenä monet kesät ja joulut siellä. Muistan vieläkin sen Suhmurantien, jossa ei ollut asfaltin murentakaan. Se samoin kuin Hammaslahdentie olivat mutkilla kuin serpentiini. Nyt ne ovat kerrassaan mielikuvituksettomia. Eipä ollut Hammaskaarta radan yllä, vaan olipahan kolme keskikaljakulppilaa. Yöjuna pysähtyi asemalla. Kylähullut kulkivat teillä. Isoisä ajeli hevosineen. Nyt ei ole ainuttakaan kuppilaa. Pitää ottaa mukaan omat eväät. Saahan nähdä onko paljon tuttuja paikalla...

Eilisestä. Hupaisaa oli Kesälahden kirkolla. Ensin olin vajaan tunnin väärällä ovella, koska minulla oli väärä osoite ja omaa hölmöyttäni. Kun pääsin perille, huomasin joutuneeni mahtailevan 80-lukulaisen kunnantalon valtuustosaliin, huom. entiseen, koskapa hallinnollisesti Kesälahtea ei enää ole. No, sitten näytellään valkoseinäisessä salissa, jossa on vaakunoita, puhujapönttöjä ja muuta kokoustarpeistoa. Samapa se. Kaikki sujui entisellään kunnes päästiin Totisen Matin elämään ja tempauksiin. Muutamat, etunenässä eräs Leila, nauraa hohottivat siihen malliin, että meinasin tipahtaa tieltäni. Ja mitä totisempana yritin olla sitä enemmän nämä hirnuivat. Vaivalla pinnistellen pääsin loppuun ja pääsin itse hohottamaan noille hohottajille. Kaikenlaista porukkaa tuolla kylillä... Katsotaan huomenna Tohmajärvellä, josko olisi kunnollisempaa väkeä.

Olihan esitys Kiteen Potoskavaarassa. Jo paikan nimi on niin mukava, että hytkyttää. Tuollaista ei voi olla Uudellamaalla tai jossain Varsinaisessa Suomessa, vaan täällä rytyeläjien korpimailla. Potoskavaara, Höljäkkä, Öllölä. Kaikki nämä ovat kiertuekalenterissani. 

Eilen tuli ensimmäisen ylimääräisen numeron pyyntö. Olivat jostain kuulleet, että olen laulajapoikia. Esa Pakarista saivat kuultavakseen karjalan kielellä. Potoskavaaran Rantapirtti on hieno seurantalo järvenniemessä. Saatoin pälyillä esityksen lomassa hämärtyvälle järvelle. Kyläaktiivit pitivät minusta ja katsojista hyvää huolta. Jälkipuhvetissa oli hyvää mieltä. Kiitos myös Kyösti ja Annikki Partaselle, joiden luona piipahdin iltapalalla. Hieno talo ja pihapiiri. Eläköön Maruknat!

Tämä herra tarjosi yökylän Juuan keikalla

Hyväntuulista porukkaa Kinahmossa esityksen jälkeen

Maan syli näyttäytyi Juuassa ja Polvijärven Kinahmossa. Hienoja esiintymispaikkoja molemmat ja vastaanottavaista väkeä paikalla. Juuan esitys huipentui itsensä kirjailijan läsnäoloon. Kyläreissuhan siitä tuli ja sauna lämpesi Pielisen rannalla Piitterissä. Kyllä riitti tarinaa ja kyllä riitti mehua. Seuraavana päivä Heikki sai minut savottakaverikseen salolle. Ryskätyö tekee aina hyvää tällaiselle runoratsulle. Perjantai-illan hämyssä ajelin rennossa tunnelmassa Polvijärven Kinahmoon. Siellä komeassa Honkapirtissä oli hyvin keskittynyt yleisö ja esiintyminen oli hyvin miellyttävää. Yleisö osoitti kiitollisuuttaan raikuvilla aplodeilla ja puffettia pidettiin leppoisassa ilmapiirissä. Ensi viikolla kierrän Keski-Karjalaa Kiteellä, Kesälahdella ja Tohmajärvellä.

Kiitos outokumpulaisille eilisestä. Ja olihan paikalla oman kylän porukkaakin, jotka eivät olleet ehtimässä ensi-iltaan. Maritan salissa oli siis mukavasti väkeä, vaikka enhän minä teitä esityksen aikana juuri näe. Valot paistavat naamaan ja enhän minä ilman rillejä näe paljoa muutenkaan. Hyvä kun en käpeksi päin seiniä ja putoile näyttämöltä kovalla kolinalla. Tosin hyvä puoli on se, että saatan tuijotella suoraan katsomaan sanomani tehostamiseksi. Ei yhtään ujostuta, kun kaikki on minulle yhtä harmaata hämärää.

Huomenna juhlitaan, kun on Aleksis Kiven päivä ja Turus-Heikki paikalla. Hänen ensimmäiset käsikirjoituksethan palautuivat kustantajilta nimenomaan siksi, että hänen katsottiin seuraavan suuren esikuvansa Kiven tyyliä. No, minua ei tarvitse syyttää Turusen plagioinnista, koska teksti on rehellisesti ja suoraan Turusen kynästä ja koneesta. Nähdään siis kylillä!

Voisin sanoa, että viime viikko maalla oli miellyttävä. No, tiistaina olin vielä asfaltilla Joensuussa. Mutta sitten alkoi kierros maalle, kun käväisin Selkien maamiesseurantalolla, Rääkkylän Oravisalon Koitontalolla ja Enon Louhiojan teatterilla. Selkien talo oli laitettu hyvällä maulla juhlakuntoon ja lavavaloihin heränneet kymmenet kärpäset loihtivat kesäistä tunnelmaa. Rääkkylässä sain esiintymiskorokkeeksi jousiammuntaan tarkoitetun solumuovisen suojaseinän. Mahtavaa kekseliäisyyttä, joka helpotti näkyvyyttä. Siellä valoista innostui ampiainen, jonka ripeä katsoja listi hengiltä. Enon Louhitalolla sain olla oikeassa teatterissa valmiine valoineen. Kiitokseksi vierailusta sain viisi kiloa paikallisen myllyn jauhamaa ruisjauhoa ja maustekakun, jonka pojat kotona hotkivat suihinsa. Joka paikassa oli muun huvin lisäksi iloisia ihmisiä, joita hetkittäin kuljettelin vähän murheenkin mailla. Tahallani tietysti. Mutta lopussa on aina ollut vapautunutta iloa ja naurua.

Vaan tästä viikosta saattaa sukeutua myös oikea juhlaviikko. Outokummun Maritassa olen taas oikeassa teatterissa ja kaupungissa on kosolti Maarianvaaran kesäteatterin ja muun toiminnan kasvattamaa kulttuuriväkeä. Juuan keikka onkin sitten kirkonkylän seurojentalossa. Kyseessä on Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Kaiken päälle kirjailija itse on luvannut tulla paikalle. Eiköhän siitä saada teatterihumua aikaan. Sitten vielä perjantaina Polvijärven Kinahmoon, jossa ensimmäinen kommentti oli kun kuulivat, että siellä haluan esiintyä: "Olettekohan te nyt miettineet asian ihan loppuun saakka?" Vaikuttaa siis siltä, että minua odotetaan sinne kovasti.

Onnellinen mies Selkiellä.

Olenkos minä unohtanut koko kirjoittamisen. Kerrataanpas mitä viime päivinä on tapahtunut. Lauantaina 28.9. Maan syli sai ensi-iltansa meillä kotona Valistustalon salissa. Porukkaa oli paljon, tuttuja, sukulaisia, kylän porukkaa. Sisäinen lataukseni oli kohdallaan, en jännittänyt liikoja enkä turhia. Sanon sumeilematta, että onnistuin. Sen totesi myös esityksestä riehakoitunut yleisö. Sitten oli humua ja hulinaa.

Heikki Turunen oli mukana tohinassa, eikä tullut moittineeksi. Lehdessäkin kehuivat. Mikäpä siinä. Vaan eihän ne kehut näyttämöllä auta. Jokainen esitys alkaa tyhjästä ja yleistön myötäeläminen on joka kerta saatava uudelleen. Nöyrällä asenteella ja armolahjoilla on siis oltava liikkeellä. Tämähän on palvelutehtävä, eikä mikään ylpeydessä patsastelun paikka.

Toiseen esitykseen piti keskittyä yhtä tarmokkaasti kuin ensi-iltaankin. Eihän tässä mitään rutiinia ole takana, eikä saa liikaa ollakaan. Ja tuttuja oli taas paikalla, näyttelijöitä, ohjaajia ja kaikenlaista kulttuuriväkeä. Kaiken päälle Joensuun Pakkahuone oli täynnä. En sitten kömmähdellyt sielläkään, vaan väki oli hienosti mukana tunnelmissa. Täytyy todeta, että alku on ollut hyvin myönteinen. Ja nyt sitä vasta mennään, kun päästään tuonne pienemmille kylille. Odotan jatkoa innolla.

Tässä ensi-ilta tunnelmia.