Olenkos minä unohtanut koko kirjoittamisen. Kerrataanpas mitä viime päivinä on tapahtunut. Lauantaina 28.9. Maan syli sai ensi-iltansa meillä kotona Valistustalon salissa. Porukkaa oli paljon, tuttuja, sukulaisia, kylän porukkaa. Sisäinen lataukseni oli kohdallaan, en jännittänyt liikoja enkä turhia. Sanon sumeilematta, että onnistuin. Sen totesi myös esityksestä riehakoitunut yleisö. Sitten oli humua ja hulinaa.
Heikki Turunen oli mukana tohinassa, eikä tullut moittineeksi. Lehdessäkin kehuivat. Mikäpä siinä. Vaan eihän ne kehut näyttämöllä auta. Jokainen esitys alkaa tyhjästä ja yleistön myötäeläminen on joka kerta saatava uudelleen. Nöyrällä asenteella ja armolahjoilla on siis oltava liikkeellä. Tämähän on palvelutehtävä, eikä mikään ylpeydessä patsastelun paikka.
Toiseen esitykseen piti keskittyä yhtä tarmokkaasti kuin ensi-iltaankin. Eihän tässä mitään rutiinia ole takana, eikä saa liikaa ollakaan. Ja tuttuja oli taas paikalla, näyttelijöitä, ohjaajia ja kaikenlaista kulttuuriväkeä. Kaiken päälle Joensuun Pakkahuone oli täynnä. En sitten kömmähdellyt sielläkään, vaan väki oli hienosti mukana tunnelmissa. Täytyy todeta, että alku on ollut hyvin myönteinen. Ja nyt sitä vasta mennään, kun päästään tuonne pienemmille kylille. Odotan jatkoa innolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti