Voisin sanoa, että viime viikko maalla oli miellyttävä. No, tiistaina olin vielä asfaltilla Joensuussa. Mutta sitten alkoi kierros maalle, kun käväisin Selkien maamiesseurantalolla, Rääkkylän Oravisalon Koitontalolla ja Enon Louhiojan teatterilla. Selkien talo oli laitettu hyvällä maulla juhlakuntoon ja lavavaloihin heränneet kymmenet kärpäset loihtivat kesäistä tunnelmaa. Rääkkylässä sain esiintymiskorokkeeksi jousiammuntaan tarkoitetun solumuovisen suojaseinän. Mahtavaa kekseliäisyyttä, joka helpotti näkyvyyttä. Siellä valoista innostui ampiainen, jonka ripeä katsoja listi hengiltä. Enon Louhitalolla sain olla oikeassa teatterissa valmiine valoineen. Kiitokseksi vierailusta sain viisi kiloa paikallisen myllyn jauhamaa ruisjauhoa ja maustekakun, jonka pojat kotona hotkivat suihinsa. Joka paikassa oli muun huvin lisäksi iloisia ihmisiä, joita hetkittäin kuljettelin vähän murheenkin mailla. Tahallani tietysti. Mutta lopussa on aina ollut vapautunutta iloa ja naurua.
Vaan tästä viikosta saattaa sukeutua myös oikea juhlaviikko. Outokummun Maritassa olen taas oikeassa teatterissa ja kaupungissa on kosolti Maarianvaaran kesäteatterin ja muun toiminnan kasvattamaa kulttuuriväkeä. Juuan keikka onkin sitten kirkonkylän seurojentalossa. Kyseessä on Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Kaiken päälle kirjailija itse on luvannut tulla paikalle. Eiköhän siitä saada teatterihumua aikaan. Sitten vielä perjantaina Polvijärven Kinahmoon, jossa ensimmäinen kommentti oli kun kuulivat, että siellä haluan esiintyä: "Olettekohan te nyt miettineet asian ihan loppuun saakka?" Vaikuttaa siis siltä, että minua odotetaan sinne kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti