Maan syli -esitys

Olenpa ylittänyt Savon ja Pohjois-Karjalan rajan monta kertaa tänä keväänä. Eikä se ole mikään itsestäänselvyys, vaikka Ohtaansalmen yli pääsee nykyään autolla tuosta vaan kaasu pohjassa. Joskus siinä oli raja, joka erotti kaksi suurvaltaa toisistaan. Rajan luona taisi tosin asua tavallista itäsuomalais-karjalaista rahvasta. Ehkä länsipuolella puhuttiin enemmän suomea ja kuuluttiin lutheeruksen kirkkoon tai siis saatiin maksaa verot Ruotsin kirkolle. Itäpuolella puhuttiin varmaan enemmän karjalaa ja poltettiin tuohuksia, punallettiin ristinmerkkejä ja pidettiin savupirtin nurkassa Kaikkivaltiaan ikonia. Tokkopa muuta eroa oli. Samaa köyhyttää ja maaelämää.      

Erot ovat nykyisinkin vähäiset. Karjalaa tosin osataan enää huonosti. Pikemminkin länsipuolelle viimeisten sotien jälkeen siirtyneet salmin evakot ovat vielä kielitaitoisia. Näin oli ainakin Lapinlahden Alapitkällä, jossa pidin loppukiitospuheen karjalaksi. Hyvin ellendettih.

Vaan olipa niin tai näin, tämä autoilu alkaa jo riittää. Tällä viikolla on vielä neljä esitystä jäljellä ja se on sitten Savon suhteen siinä. Miellyttävintä on ollut kumpuiset maisemat Kaavin, Juankosken ja Nilsiän pitäjissä. Syvärinniemi Palonurmessa oli kaunis kävelypaikka. Siellä oli hyvä keskittyä esitykseen. Viime vuonna esikoisteoksen julkaissutta Antti Heikkistä oli kiva tavata Nilsiässä. Odotan innolla hänen Juice-elämänkertaa. Toivon, että tämäkin viikko antaa vielä iloa sekä esiintyjälle ja yleisöille. Minä ainakin pidän henkeä ja tuoreutta yllä. Jokainen ilta kun on ensi-ilta.