Ensimmäinen läpimeno ilman papereita tuli tänään kahlatuksi. Menihän se pienien änkytysten kera. Hyväksi avuksi oli se, että viime viikonloppuna tekstiä tuli tankattua päähän niin kuin juopot juomiaan. Ja siis ihan ilman teatraalista eläytymistä sellaisena muistelemisena.
Läpimenossa huomattiin, että tunti tuossa touhussa kuluu kuten tiedotteissa luvataan. Aika monitahoinen esitys tästä sukeutuu, vaikka yhden vain kirjailijan hillopurkkia tässä kaivellaan kädet ranteita myöten herkuissa. Tekstit kun ovat aika monella tyylillä kirjoitettuja, mutta silti sitä Turusta ihtiään. Ja niinhän me halusimme laajentaa näkökulmaa kirjailijan tuotantoon. Näin sitten tapahtuu. Eri palaset ovat asettumassa toistensa kylkiin hyvällä dramaturgisella liimalla.
Harjoitusten jälkeen ohjaaja pulisee aina pitkät tovit omia huomioitaan. Ne pitäisi melkein saada kirjallisina. Muuten hyvätkin vinkit tahtovat jäädä matkan varrelle. Toisto toisin auttaa tässäkin. Kun minulle sanoo saman asian kymmenen kertaa, niin minähän melkein jo muistan ja ymmärrän sen.
Hämärää on pihalla. Se on hyvää aikaa tarinaniskemiseen. Näin Heikki kirjoittaa tämän esityksen henkisen lähtökohdan ytimen: Turpa näkköö ruplattoo hämärässäi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti