Näyttelijä istuu keittiön pöydän ääressä ja katselee syksyiseen pihaan. Vanha talo on aivan hiljaa. Nyt ei harjoitella tekstiä eikä haeta sopivia tunnetiloja. Tänään täytyy tehdä jotain käsillä. Näyttämölle pitää pystyttää muutama musta seinä. Mutta muuten pidän näppini erossa koko roskasta. Käteni kaipaavat työtä, vasaraa ja kirvestä. Keuhkoni kaipaavat ulkoilmaa, korvani lehtien kahinaa.
Ei huvita enää huhkia lavalla yksinään, leikkiä esitystä, jota kukaan ei ole katsomassa. Onneksi ensi-ilta on jo huomenna ja alkaa todellinen näytelmän valmistuminen. Ennen sitä etsin hiljaisuutta, tyyneyttä, rauhallista rukouksen tunnelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti