No, niin te siellä. Kävi niin, että tuli ryhdytyksi monologin tekoon. Asiaan oli kaksi painavaa syytä: Heikki Turusen monipuolinen tuotanto ja viimekesäinen oma positiivinen kokemukseni näyttelijänä Maarianvaaran kesäteatterissa. Piti palata teatterihommiin ihan tosissaan.
Turusen tuotanto on ollut sydäntäni lähellä iät ja ajat. Olen vain harmitellut sitä, kuinka sen laajuus ja monipuolisuus on usein kutistunut vain Simpauttajan ja Kivenpyörittäjän kylän rempseään jutusteluun, joka sinällään on tietenkin mahtavaa. Näiden kahden hienon romaanin ja niiden elokuvatulkintojen taakse on jäänyt paljon muuta riemastuttavaa ja vakavampaakin. Nyt näitä Heikin kirjojen rikkauksia on tarjolla Maan syli -esityksessä.
Tällä sivustolla voitte seurata esityksen harjoittelua, valmistumista, ensi-iltaa ja sen jälkeistä kierrosta pitkin Pohjois-Karjalaa. No, pääkaupungissakin piipahdetaan Käpylässä Karjalatalolla eli Karjalaahan sekin tavallaan on. Jutuissa näkyy kyliä ja kylien mainioita esiintymispaikkoja ja toivottavasti iloisia ja tyytyväisiä ihmiskasvoja. Minä itse ainakin olen päivä päivältä kasvavasta jännityksestä huolimatta myös vilpittömän iloisen odotuksen vallassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti