Kevättä kullekin. Maan sylin kierros osa kaksi on jo lähtenyt liikkeelle. Ja juhlavasti vielä. Eilen nimittäin juhlimme sanankäytön mahtia Kalevalan päivän ja suomalaisen kulttuurin nimissä. Siis karjalaiselta korpikansalta suomalaisuuden perustaksi saatua rikasta runostoa. Toivottavasti lahjan saaja kiittää ja antaa kaiken tukensa, että rikas ja hymyn huulille nostava karjalan kieli pysyy puhuttuna, kirjoitettuna, laulettuna, ajateltuna ja unissa nähtynä kielenä. Karjal, čoma muaman kieli heläjäy!
Mennäänpä asiassa eteenpäin. Eilen siis kolmen kuukauden tauon jälkeen esitin monologiani täydelle Pakkahuoneelle Joensuussa. Tällä välillä en ole juuri sitä harjoitellut, miettinyt vaan sitä maailmaa, josta esityksessä kerron. Yksi harjoitus pidettiin tällä viikolla olohuoneessani Valistustalolla. Tuo tauko on syventänyt tapaani lähestyä Turusen tekstiä. Minähän näyttelen enemmän ajatuksen kuin heittäytymisen avulla, vaikka annankin tunteille tilaa esityksessä. Joka tapauksessa nyt tuntuu siltä, että ajatus tuo lisää rauhaa ja vivahteita lavalle. Toivottavasti se tuntuu myös katsojissa.
Näillä pohdinnoilla lähden uusille kyläteille, tänään Kolille, mutta muuten tuonne minulle tuntemattomampaan Savoon. Kuten täällä Karjalassa niin myös Savossa tuon kulttuuria pienille paikkakunnille. Matkan varrella odottavat muun muassa Karttulan Syvänniemi, Siilinjärven Kuuslahti, Pielaveden Laukkala ja Rautavaaran Ylä-Luosta. Toivotan itselleni hyvää matkaa. Ja nyt kohti Kolia. Niin, Hessuhan asuu siinä lähellä... Lämmittäisiköhän kirjaellii miellyttävän pönttökiuassaunansa runoratsulleen?
Koko kiertueen aikataulu löytyy sieltä mistä pitääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti