Maan syli -esitys

Tuossa edellisessä tekstissä tuli hartaasti toivottua, että sitikkani pysyisi tiellä, mutta ei varmaan riittävän hartaasti. Rottelo ei nimittäin lähtenyt pihasta mihinkään, hörähteli vaan vähän ja siinä kaikki. No, romut autosta kartanolle ja toiseen (vaimon) autoon. Kun matka oli pitkä (Viinijärvi-Pielavesi-Vesanto-Viinijärvi), niin valmistelut olivat sen mukaiset. Keskimmäinen poika Verneri osallistui tähystämiseen, toimi juttuseurana ja auttoi esityksen valmisteluissa. Autossa oli riittävä määrä Noita Nokinenä -kuunnelmia. Niiden avulla pääsee pitkälle. Syytä onkin mainita, että paras monista nokinenistä on ehdottomasti Noita Nokinenän joulupökräys. Sen tarina jaksaa naurattaa minua vieläkin, vaikka kuuntelukertoja onkin paljolti. Niinpä nyt on syytä kunnioittaa hetken hiljaisuudella Kauko Helovirran, Elsa Turakaisen, Rauha Rentolan, Keijo Kompan, Tapio Hämäläisen ja Seppo Laineen muistoa.  - - - -  Kas, noin. Samalla toivotan hyvää vointia ja kevättä yhdeksänkymppiselle Marja Korhoselle ja yli kahdeksankymppiselle Esa Saariolle.

Reissun varrella kävimme moikkaamassa Juicen patsasta Juankoskella ja katselimme Urho Kekkosen savupirttiä Pielavedellä. Maaningan ortodoksisessa kirkossa sytytimme tuohukset karjalaisten valistajaisien kunniaksi. Vesannon Niinivedellä iloa sai aikaan jumppasali, jossa pelasin jalkapalloa Vernerin kanssa. Alkulämmittely oli siis perusteellinen, löi ihan lämpimäksi. Hyvää mieltä nostatti myös yli kuudenkymmenen hengen yleisö ja saunanrappuslavaste, jonka otin oitis omaan käyttöön. Tavallisesti mukana ollut tuvanpenkki kun ei mahtunut vara-auton kyytiin.

Nuo edellä mainitut seikat eivät nyt varsinaisesti kuulu Maan syliin, mutta mitä väliä sillä on. Matkaan ne kuuluvat. Seuraava esitys ei muuten kuulu varsinaiseen Pohjois-Savon kierrokseen. Se on nimittäin perjantaina 28.3. Pieksämäen Poleenissa ja kello 20:30. Esitys kuuluu valtakunnallisen monologi-kilpailun finaaliin, mutta on muuten aivan normaali esitys. Jos joku haluaa kokea kisatunnelmaa, tulkoon paikalle.